komposiitti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kahden tai useamman materiaalin yhdistelmä, jossa ainekset toimivat yhdessä, mutta eivät ole liuenneet eivätkä sulautuneet toisiinsa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | komposiitti | komposiitit |
| genetiivi | komposiitin | komposiittien (komposiittein) |
| partitiivi | komposiittia | komposiitteja |
| akkusatiivi | komposiitti; komposiitin |
komposiitit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | komposiitissa | komposiiteissa |
| elatiivi | komposiitista | komposiiteista |
| illatiivi | komposiittiin | komposiitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | komposiitilla | komposiiteilla |
| ablatiivi | komposiitilta | komposiiteilta |
| allatiivi | komposiitille | komposiiteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | komposiittina | komposiitteina |
| translatiivi | komposiitiksi | komposiiteiksi |
| abessiivi | komposiititta | komposiiteitta |
| instruktiivi | – | komposiitein |
| komitatiivi | – | komposiitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | komposiiti- | |
| vahva vartalo | komposiitti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |