komplikaatio

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

komplikaatio (3)[1]

  1. lisävaikeus, pulma, mutka
  2. selkkaus
  3. (sairaus) lisätauti; hoidon sivuvaikutus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkompliˌkɑːt̪io/
  • tavutus: komp‧li‧kaa‧ti‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi komplikaatio komplikaatiot
genetiivi komplikaation komplikaatioiden
komplikaatioitten
partitiivi komplikaatiota komplikaatioita
akkusatiivi komplikaatio;
komplikaation
komplikaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi komplikaatiossa komplikaatioissa
elatiivi komplikaatiosta komplikaatioista
illatiivi komplikaatioon komplikaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi komplikaatiolla komplikaatioilla
ablatiivi komplikaatiolta komplikaatioilta
allatiivi komplikaatiolle komplikaatioille
muut sijamuodot
essiivi komplikaationa komplikaatioina
translatiivi komplikaatioksi komplikaatioiksi
abessiivi komplikaatiotta komplikaatioitta
instruktiivi komplikaatioin
komitatiivi komplikaatioine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 3