komisario
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]komisario (3)
- Suomen poliisin päällystövirka
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkomiˌsɑrio/
- tavutus: ko‧mi‧sa‧ri‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | komisario | komisariot |
| genetiivi | komisarion | komisarioiden komisarioitten |
| partitiivi | komisariota | komisarioita |
| akkusatiivi | komisario; komisarion |
komisariot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | komisariossa | komisarioissa |
| elatiivi | komisariosta | komisarioista |
| illatiivi | komisarioon | komisarioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | komisariolla | komisarioilla |
| ablatiivi | komisariolta | komisarioilta |
| allatiivi | komisariolle | komisarioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | komisariona | komisarioina |
| translatiivi | komisarioksi | komisarioiksi |
| abessiivi | komisariotta | komisarioitta |
| instruktiivi | – | komisarioin |
| komitatiivi | – | komisarioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | komisario- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. virka
|