kolttonen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolttonen (38)

  1. kepponen, jäynä
    Pojat ovat varmaan taas jossain tekemässä kolttosia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolt̪ːonen/
  • tavutus: kolt‧to‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolttonen kolttoset
genetiivi kolttosen kolttosten
kolttosien
partitiivi kolttosta kolttosia
akkusatiivi kolttonen;
kolttosen
kolttoset
sisäpaikallissijat
inessiivi kolttosessa kolttosissa
elatiivi kolttosesta kolttosista
illatiivi kolttoseen kolttosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolttosella kolttosilla
ablatiivi kolttoselta kolttosilta
allatiivi kolttoselle kolttosille
muut sijamuodot
essiivi kolttosena
(kolttosna)
kolttosina
translatiivi kolttoseksi kolttosiksi
abessiivi kolttosetta kolttositta
instruktiivi kolttosin
komitatiivi kolttosine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolttose-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kolttos-

Käännökset[muokkaa]