koltta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koltta (10)

  1. kolttasaamelainen
    Kolttia asuu Suomessa, Norjassa ja Venäjällä. Suomessa asuvat koltat asutettiin Petsamosta Suomeen toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1949. Valtio rakennutti koltille pieniä mökkejä Sevettijärven ja Nellimin alueille Inarin kuntaan. Nykyään paljon kolttasaamelaisia asuu myös pääkaupunkiseudulla.
  2. kolttasaamelaisten puhuma kieli, koltansaame

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolt̪ːɑ/
  • tavutus: kolt‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koltta koltat
genetiivi koltan kolttien
(kolttain)
partitiivi kolttaa kolttia
akkusatiivi koltta;
koltan
koltat
sisäpaikallissijat
inessiivi koltassa koltissa
elatiivi koltasta koltista
illatiivi kolttaan kolttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koltalla koltilla
ablatiivi koltalta koltilta
allatiivi koltalle koltille
muut sijamuodot
essiivi kolttana kolttina
translatiivi koltaksi koltiksi
abessiivi koltatta koltitta
instruktiivi koltin
komitatiivi kolttine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kolta-
vahva vartalo koltta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

koltanlappi, koltansaame, kolttakulttuuri, kolttakylä, kolttakäsityö

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • koltta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]