koloni

Suomi

Substantiivi

koloni

1. yksikön nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta kolo
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta kolo
3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta kolo
4. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta kolo
5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta kolo

Kroatia

Substantiivi

kolóni

1. yksikön datiivimuoto sanasta kolona
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta kolona

Ruotsi

Substantiivi

koloni yl. (3) (yks. määr. kolonin [luo], mon. epämäär. kolonier [luo], mon. määr. kolonierna [luo])

1. siirtomaa, siirtokunta
2. siirtolapuutarha
3. lastensiirtola
4. (biologia) yksisoluisten eliöiden yhdyskunta

Liittyvät sanat

• lydland

Yhdyssanat

• koloniträdgård, kronkoloni

Aiheesta muualla

• koloni Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)