kolkutella

Suomi

Verbi

kolkutella (67-C) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) kolkuttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolkuˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: kol‧ku‧tel‧la

Etymologia

verbi kolkuttaa (heikko vokaalivartalo kolkut|a- + pääte -ella)

Käännökset

1. frekventatiivinen: kolkuttaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kolkutteleminen

Aiheesta muualla

• kolkutella Kielitoimiston sanakirjassa