kolkkous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolkkous (40)[1]

  1. se, että on kolkko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolkːous/ tai /ˈkolkːou̯s/
  • tavutus: kolk‧ko‧us / kolk‧kous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolkkous kolkkoudet
genetiivi kolkkouden kolkkouksien
partitiivi kolkkoutta kolkkouksia
akkusatiivi kolkkous;
kolkkouden
kolkkoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kolkkoudessa kolkkouksissa
elatiivi kolkkoudesta kolkkouksista
illatiivi kolkkouteen kolkkouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolkkoudella kolkkouksilla
ablatiivi kolkkoudelta kolkkouksilta
allatiivi kolkkoudelle kolkkouksille
muut sijamuodot
essiivi kolkkoutena kolkkouksina
translatiivi kolkkoudeksi kolkkouksiksi
abessiivi kolkkoudetta kolkkouksitta
instruktiivi kolkkouksin
komitatiivi kolkkouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kolkkoude-
vahva vartalo kolkkoute-
konsonantti-
vartalo
kolkkout-

Etymologia[muokkaa]

sanan kolkko vartalosta kolkko- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40