kolju

Kroatia

Substantiivi

kȏlju

1. yksikön datiivimuoto sanasta kolje
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta kolje

Verbi

kȍljū

1. monikon 3. persoonan preesens verbistä klati

Viro

Substantiivi

kolju (gen kolju, part koljut)

1. kallo

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 16 (pere) pere

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kolju	koljud
genetiivi	kolju	koljude
partitiivi	koljut	koljusid
illatiivi	koljusse	koljudesse
inessiivi	koljus	koljudes
elatiivi	koljust	koljudest
allatiivi	koljule	koljudele
adessiivi	koljul	koljudel
ablatiivi	koljult	koljudelt
translatiivi	koljuks	koljudeks
terminatiivi	koljuni	koljudeni
essiivi	koljuna	koljudena
abessiivi	koljuta	koljudeta
komitatiivi	koljuga	koljudega

Liittyvät sanat

Synonyymit

• pealuu, kolp

Aiheesta muualla

• kolju Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• kolju sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)