kolhu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kolhu (1)
- kolhimisesta syntynyt tai syntyvä fyysinen vaurio, ei kuitenkaan välttämättä lommo
- Auto sai useita kolhuja takaa-ajossa.
- (kuvaannollisesti) samankaltainen vaurio abstraktisti
- Rehtori: Pieni kolhu yliopiston maineeseen (YLE.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkolhu/
- tavutus: kol‧hu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolhu | kolhut |
| genetiivi | kolhun | kolhujen |
| partitiivi | kolhua | kolhuja |
| akkusatiivi | kolhu; kolhun |
kolhut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolhussa | kolhuissa |
| elatiivi | kolhusta | kolhuista |
| illatiivi | kolhuun | kolhuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolhulla | kolhuilla |
| ablatiivi | kolhulta | kolhuilta |
| allatiivi | kolhulle | kolhuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolhuna | kolhuina |
| translatiivi | kolhuksi | kolhuiksi |
| abessiivi | kolhutta | kolhuitta |
| instruktiivi | – | kolhuin |
| komitatiivi | – | kolhuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolhu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kolhu Kielitoimiston sanakirjassa