kolhu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolhu (1)[1]

  1. kolhimisesta syntynyt tai syntyvä fyysinen vaurio, ei kuitenkaan välttämättä lommo
    Auto sai useita kolhuja takaa-ajossa.
  2. (kuvaannollisesti) samankaltainen vaurio abstraktisti
    Rehtori: Pieni kolhu yliopiston maineeseen (YLE.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolhu/
  • tavutus: kol‧hu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolhu kolhut
genetiivi kolhun kolhujen
partitiivi kolhua kolhuja
akkusatiivi kolhu;
kolhun
kolhut
sisäpaikallissijat
inessiivi kolhussa kolhuissa
elatiivi kolhusta kolhuista
illatiivi kolhuun kolhuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolhulla kolhuilla
ablatiivi kolhulta kolhuilta
allatiivi kolhulle kolhuille
muut sijamuodot
essiivi kolhuna kolhuina
translatiivi kolhuksi kolhuiksi
abessiivi kolhutta kolhuitta
instruktiivi kolhuin
komitatiivi kolhuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolhu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kolhu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1