kolhittu
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kolhittu
- passiivin partisiipin perfekti verbistä kolhia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolhittu | kolhitut |
| genetiivi | kolhitun | kolhittujen |
| partitiivi | kolhittua | kolhittuja |
| akkusatiivi | kolhittu; kolhitun |
kolhitut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolhitussa | kolhituissa |
| elatiivi | kolhitusta | kolhituista |
| illatiivi | kolhittuun | kolhittuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolhitulla | kolhituilla |
| ablatiivi | kolhitulta | kolhituilta |
| allatiivi | kolhitulle | kolhituille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolhittuna | kolhittuina |
| translatiivi | kolhituksi | kolhituiksi |
| abessiivi | kolhitutta | kolhituitta |
| instruktiivi | – | kolhituin |
| komitatiivi | – | kolhittuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kolhitu- | |
| vahva vartalo | kolhittu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |