kolaus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolaus (39)[1]

  1. kahden kovan esineen toisiinsa osumisesta lähtevä ääni, sama kuin kolahdus
    Nurkan takaa kuului kolaus.
  2. (kuvaannollisesti) vastoinkäyminen
    Suunnitelmani kärsi pienen kolauksen mutta en antanut sen lannistaa.
  3. kolata-verbistä johdettu teonnimi
    Lumen kolaus on nyt sinulla tämän viikon.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolaus kolaukset
genetiivi kolauksen kolausten
kolauksien
partitiivi kolausta kolauksia
akkusatiivi kolaus;
kolauksen
kolaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kolauksessa kolauksissa
elatiivi kolauksesta kolauksista
illatiivi kolaukseen kolauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolauksella kolauksilla
ablatiivi kolaukselta kolauksilta
allatiivi kolaukselle kolauksille
muut sijamuodot
essiivi kolauksena kolauksina
translatiivi kolaukseksi kolauksiksi
abessiivi kolauksetta kolauksitta
instruktiivi kolauksin
komitatiivi kolauksine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kolaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39