kolari

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kolari

Suomi[muokkaa]

Kolari
Kolari

Substantiivi[muokkaa]

kolari (6)

  1. kulkuneuvojen yhteentörmäys
  2. (arkikieltä) nokikolari, nuohooja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolɑri/
  • tavutus: ko‧la‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolari kolarit
genetiivi kolarin kolarien
kolareiden
kolareitten
partitiivi kolaria kolareita
kolareja
akkusatiivi kolari;
kolarin
kolarit
sisäpaikallissijat
inessiivi kolarissa kolareissa
elatiivi kolarista kolareista
illatiivi kolariin kolareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolarilla kolareilla
ablatiivi kolarilta kolareilta
allatiivi kolarille kolareille
muut sijamuodot
essiivi kolarina kolareina
translatiivi kolariksi kolareiksi
abessiivi kolaritta kolareitta
instruktiivi kolarein
komitatiivi kolareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

autokolari, frontaalikolari, hirvikolari, ketjukolari, kolariauto, kolaripeltiseppä, kolarivaurio, kuolemankolari, kuolonkolari, nokikolari, nokkakolari, ohituskolari, peltikolari, porokolari, riistakolari, risteyskolari

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kolari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).