koksiintuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]koksiintuminen (38)
- teonnimi verbistä koksiintua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koksiintuminen | koksiintumiset |
| genetiivi | koksiintumisen | koksiintumisten koksiintumisien |
| partitiivi | koksiintumista | koksiintumisia |
| akkusatiivi | koksiintuminen; koksiintumisen |
koksiintumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koksiintumisessa | koksiintumisissa |
| elatiivi | koksiintumisesta | koksiintumisista |
| illatiivi | koksiintumiseen | koksiintumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koksiintumisella | koksiintumisilla |
| ablatiivi | koksiintumiselta | koksiintumisilta |
| allatiivi | koksiintumiselle | koksiintumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koksiintumisena (koksiintumisna) |
koksiintumisina |
| translatiivi | koksiintumiseksi | koksiintumisiksi |
| abessiivi | koksiintumisetta | koksiintumisitta |
| instruktiivi | – | koksiintumisin |
| komitatiivi | – | koksiintumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koksiintumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koksiintumis- | |