kokoelma
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- kerätty valikoima jonkin mallin mukaisesti järjestettynä
- Hänellä on iso kokoelma postimerkkejä.
- koostettu kirja
- runokokoelma
- yhden kerääjän omistamat tai näytteillä olevat taideteokset
- yhden muotitalon luomukset
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkokoˌelmɑ/
- tavutus: ko‧ko‧el‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokoelma | kokoelmat |
| genetiivi | kokoelman | kokoelmien (kokoelmain) |
| partitiivi | kokoelmaa | kokoelmia |
| akkusatiivi | kokoelma; kokoelman |
kokoelmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokoelmassa | kokoelmissa |
| elatiivi | kokoelmasta | kokoelmista |
| illatiivi | kokoelmaan | kokoelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokoelmalla | kokoelmilla |
| ablatiivi | kokoelmalta | kokoelmilta |
| allatiivi | kokoelmalle | kokoelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokoelmana | kokoelmina |
| translatiivi | kokoelmaksi | kokoelmiksi |
| abessiivi | kokoelmatta | kokoelmitta |
| instruktiivi | – | kokoelmin |
| komitatiivi | – | kokoelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kokoelma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kerätty valikoima esineitä järjestettynä
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kokoelma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 245 mA ja elmA-aines teon- ja tuloksennimissä