kokoelma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Kivikokoelma

Substantiivi[muokkaa]

kokoelma (10)[1]

  1. kerätty valikoima jonkin mallin mukaisesti järjestettynä
    Hänellä on iso kokoelma postimerkkejä.
  2. koostettu kirja
    runokokoelma
  3. yhden kerääjän omistamat tai näytteillä olevat taideteokset
  4. yhden muotitalon luomukset

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkokoˌelmɑ/
  • tavutus: ko‧ko‧el‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokoelma kokoelmat
genetiivi kokoelman kokoelmien
(kokoelmain)
partitiivi kokoelmaa kokoelmia
akkusatiivi kokoelma;
kokoelman
kokoelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi kokoelmassa kokoelmissa
elatiivi kokoelmasta kokoelmista
illatiivi kokoelmaan kokoelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokoelmalla kokoelmilla
ablatiivi kokoelmalta kokoelmilta
allatiivi kokoelmalle kokoelmille
muut sijamuodot
essiivi kokoelmana kokoelmina
translatiivi kokoelmaksi kokoelmiksi
abessiivi kokoelmatta kokoelmitta
instruktiivi kokoelmin
komitatiivi kokoelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kokoelma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10