kokkaus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kokkaus (39)

  1. (puhekieltä) ruoanlaitto, kokkaaminen
    Jarnon mielestä kokkaus on kivaa.
  2. (puhekieltä) sen lopputulos, valmistettu ruoka
    Jarnon kokkaukset kävivät kaupaksi.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokkaus kokkaukset
genetiivi kokkauksen kokkausten
kokkauksien
partitiivi kokkausta kokkauksia
akkusatiivi kokkaus;
kokkauksen
kokkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kokkauksessa kokkauksissa
elatiivi kokkauksesta kokkauksista
illatiivi kokkaukseen kokkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokkauksella kokkauksilla
ablatiivi kokkaukselta kokkauksilta
allatiivi kokkaukselle kokkauksille
muut sijamuodot
essiivi kokkauksena kokkauksina
translatiivi kokkaukseksi kokkauksiksi
abessiivi kokkauksetta kokkauksitta
instruktiivi kokkauksin
komitatiivi kokkauksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kokata- + -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kokkaus Kielitoimiston sanakirjassa