koittaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]koittaa (53-C) (taivutus[luo])
- (aamusta, aikakaudesta; myös kuvaannollisesti) sarastaa, valjeta; alkaa
- Nousin varhain päivän koittaessa.
- Oi katso Suomi sinun päiväs koittaa.
- Uusi aika koittaa vaikeuksien jälkeen.
- Hetkesi on koittanut!
- Kyllä meille nyt koittavat kissan päivät.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkoi̯t̪ːɑːˣ/
- tavutus: koit‧taa
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: koittanut
- substantiivit: koite, koitos, koittaminen, koitto
Verbi
[muokkaa]koittaa (53-C) (taivutus[luo])
- (arkikieltä) po. → koettaa
- Koitapa keksiä tähänkin esimerkki.
- Olen koittanut kaikkia keinoja.
- Voihan sitä koittaa.
- Saako koittaa?
Huomautukset
[muokkaa]Sanaa käytetään yleisesti persoonamuodoissaan koitetaan, koitamme ja koitan virheellisesti, kun sen sijaan oikea sana olisi koettaa ja sen persoonamuodot koetetaan, koetamme ja koetan.
Aiheesta muualla
[muokkaa]- koittaa Kielitoimiston sanakirjassa