koipi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koipi (7-E)

  1. (puhekieltä) jalka
    Minulla on koipi kipeänä.
  2. linnun jalka, varsinkin ruokana
    kanankoipi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoi̯pi/
  • tavutus: koi‧pi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koipi koivet
genetiivi koiven koipien
partitiivi koipea koipia
akkusatiivi koipi;
koiven
koivet
sisäpaikallissijat
inessiivi koivessa koivissa
elatiivi koivesta koivista
illatiivi koipeen koipiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koivella koivilla
ablatiivi koivelta koivilta
allatiivi koivelle koiville
muut sijamuodot
essiivi koipena koipina
translatiivi koiveksi koiviksi
abessiivi koivetta koivitta
instruktiivi koivin
komitatiivi koipine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koive-
vahva vartalo koipe-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

broilerinkoipi, kriminkoipi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • koipi Kielitoimiston sanakirjassa