koijari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koijari
- (slangia) huijari, petkuttaja
- Taasen on lähtenyt koijaripoika tuolta köyhästä koristansa. (kansanlaulu Isontalon Antti ja Rannanjärvi)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koijari | koijarit |
| genetiivi | koijarin | koijarien koijareiden koijareitten |
| partitiivi | koijaria | koijareita koijareja |
| akkusatiivi | koijari; koijarin |
koijarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koijarissa | koijareissa |
| elatiivi | koijarista | koijareista |
| illatiivi | koijariin | koijareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koijarilla | koijareilla |
| ablatiivi | koijarilta | koijareilta |
| allatiivi | koijarille | koijareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koijarina | koijareina |
| translatiivi | koijariksi | koijareiksi |
| abessiivi | koijaritta | koijareitta |
| instruktiivi | – | koijarein |
| komitatiivi | – | koijareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koijari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin kielen skojare, verbistä skoja