kohtuus

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kohtuus (40)[1]

  1. se, että on kohtuullinen
    kohtuus kaikessa
  2. (oikeustiede) asioiden tila, joka ei ole liian ankara eikä liian lievä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohtuus kohtuudet
genetiivi kohtuuden kohtuuksien
partitiivi kohtuutta kohtuuksia
akkusatiivi kohtuus; kohtuuden kohtuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kohtuudessa kohtuuksissa
elatiivi kohtuudesta kohtuuksista
illatiivi kohtuuteen kohtuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohtuudella kohtuuksilla
ablatiivi kohtuudelta kohtuuksilta
allatiivi kohtuudelle kohtuuksille
muut sijamuodot
essiivi kohtuutena kohtuuksina
translatiivi kohtuudeksi kohtuuksiksi
abessiivi kohtuudetta kohtuuksitta
instruktiivi kohtuuksin
komitatiivi kohtuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kohtuus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40