Siirry sisältöön

kohtuu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kohtuu (17)

  1. kohtuus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohtuu kohtuut
genetiivi kohtuun kohtuiden
kohtuitten
partitiivi kohtuuta kohtuita
akkusatiivi kohtuu;
kohtuun
kohtuut
sisäpaikallissijat
inessiivi kohtuussa kohtuissa
elatiivi kohtuusta kohtuista
illatiivi kohtuuseen kohtuisiin
(kohtuihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi kohtuulla kohtuilla
ablatiivi kohtuulta kohtuilta
allatiivi kohtuulle kohtuille
muut sijamuodot
essiivi kohtuuna kohtuina
translatiivi kohtuuksi kohtuiksi
abessiivi kohtuutta kohtuitta
instruktiivi kohtuin
komitatiivi kohtuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kohtuu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

samaa alkuperää kohta-sanan kanssa[1]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”kohtuu:2”.