kohtalokkuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kohtalokkuus (40)
- se, että on kohtalokas
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkoht̪ɑˌlokːuːs/
- tavutus: koh‧ta‧lok‧kuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kohtalokkuus | kohtalokkuudet |
| genetiivi | kohtalokkuuden | kohtalokkuuksien |
| partitiivi | kohtalokkuutta | kohtalokkuuksia |
| akkusatiivi | kohtalokkuus; kohtalokkuuden |
kohtalokkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohtalokkuudessa | kohtalokkuuksissa |
| elatiivi | kohtalokkuudesta | kohtalokkuuksista |
| illatiivi | kohtalokkuuteen | kohtalokkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohtalokkuudella | kohtalokkuuksilla |
| ablatiivi | kohtalokkuudelta | kohtalokkuuksilta |
| allatiivi | kohtalokkuudelle | kohtalokkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kohtalokkuutena | kohtalokkuuksina |
| translatiivi | kohtalokkuudeksi | kohtalokkuuksiksi |
| abessiivi | kohtalokkuudetta | kohtalokkuuksitta |
| instruktiivi | – | kohtalokkuuksin |
| komitatiivi | – | kohtalokkuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kohtalokkuude- | |
| vahva vartalo | kohtalokkuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kohtalokkuut- | |
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi kohtalokas ((vahva) vokaalivartalo kohtalokkaa-) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]1. se, että on kohtalokas
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kohtalokkuus Kielitoimiston sanakirjassa