kohoaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kohoaminen (38)
- ylemmäksi tai ylemmälle tasolle siirtyminen
- Säähavaintopallon kohoamista saattoi seurata, kunnes se nousi pilviin.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kohoaminen | kohoamiset |
| genetiivi | kohoamisen | kohoamisten kohoamisien |
| partitiivi | kohoamista | kohoamisia |
| akkusatiivi | kohoaminen; kohoamisen |
kohoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohoamisessa | kohoamisissa |
| elatiivi | kohoamisesta | kohoamisista |
| illatiivi | kohoamiseen | kohoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohoamisella | kohoamisilla |
| ablatiivi | kohoamiselta | kohoamisilta |
| allatiivi | kohoamiselle | kohoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kohoamisena (kohoamisna) |
kohoamisina |
| translatiivi | kohoamiseksi | kohoamisiksi |
| abessiivi | kohoamisetta | kohoamisitta |
| instruktiivi | – | kohoamisin |
| komitatiivi | – | kohoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kohoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kohoamis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä kohota