koheltaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koheltaja (10)
- henkilö, joka koheltaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koheltaja | koheltajat |
| genetiivi | koheltajan | koheltajien (koheltajain) |
| partitiivi | koheltajaa | koheltajia |
| akkusatiivi | koheltaja; koheltajan |
koheltajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koheltajassa | koheltajissa |
| elatiivi | koheltajasta | koheltajista |
| illatiivi | koheltajaan | koheltajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koheltajalla | koheltajilla |
| ablatiivi | koheltajalta | koheltajilta |
| allatiivi | koheltajalle | koheltajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koheltajana | koheltajina |
| translatiivi | koheltajaksi | koheltajiksi |
| abessiivi | koheltajatta | koheltajitta |
| instruktiivi | – | koheltajin |
| komitatiivi | – | koheltajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koheltaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |