kohdistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kohdistuminen (38)
- teonnimi verbistä kohdistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kohdistuminen | kohdistumiset |
| genetiivi | kohdistumisen | kohdistumisten kohdistumisien |
| partitiivi | kohdistumista | kohdistumisia |
| akkusatiivi | kohdistuminen; kohdistumisen |
kohdistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohdistumisessa | kohdistumisissa |
| elatiivi | kohdistumisesta | kohdistumisista |
| illatiivi | kohdistumiseen | kohdistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohdistumisella | kohdistumisilla |
| ablatiivi | kohdistumiselta | kohdistumisilta |
| allatiivi | kohdistumiselle | kohdistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kohdistumisena (kohdistumisna) |
kohdistumisina |
| translatiivi | kohdistumiseksi | kohdistumisiksi |
| abessiivi | kohdistumisetta | kohdistumisitta |
| instruktiivi | – | kohdistumisin |
| komitatiivi | – | kohdistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kohdistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kohdistumis- | |