kohautus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kohautus (39)

  1. kohauttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkohɑu̯t̪us/ tai /ˈkohɑˌut̪us/
  • tavutus: ko‧hau‧tus / ko‧ha‧u‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohautus kohautukset
genetiivi kohautuksen kohautusten
kohautuksien
partitiivi kohautusta kohautuksia
akkusatiivi kohautus;
kohautuksen
kohautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kohautuksessa kohautuksissa
elatiivi kohautuksesta kohautuksista
illatiivi kohautukseen kohautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohautuksella kohautuksilla
ablatiivi kohautukselta kohautuksilta
allatiivi kohautukselle kohautuksille
muut sijamuodot
essiivi kohautuksena kohautuksina
translatiivi kohautukseksi kohautuksiksi
abessiivi kohautuksetta kohautuksitta
instruktiivi kohautuksin
komitatiivi kohautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kohautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kohautus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kohauttaa (kohaut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

olankohautus

Aiheesta muualla[muokkaa]