koggi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koggi (5)
- keskiajalla Pohjois-Euroopassa kehitetty, etenkin Hansan käyttämä alustyyppi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈkogːi]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koggi | koggit |
| genetiivi | koggin | koggien (koggein) |
| partitiivi | koggia | koggeja |
| akkusatiivi | koggi; koggin |
koggit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koggissa | koggeissa |
| elatiivi | koggista | koggeista |
| illatiivi | koggiin | koggeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koggilla | koggeilla |
| ablatiivi | koggilta | koggeilta |
| allatiivi | koggille | koggeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koggina | koggeina |
| translatiivi | koggiksi | koggeiksi |
| abessiivi | koggitta | koggeitta |
| instruktiivi | – | koggein |
| komitatiivi | – | koggeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koggi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |