koettelemus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koettelemus (39)[1]

  1. vastoinkäyminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi koettelemus koettelemukset
genetiivi koettelemuksen koettelemusten
koettelemuksien
partitiivi koettelemusta koettelemuksia
akkusatiivi koettelemus; koettelemuksen koettelemukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi koettelemuksessa koettelemuksissa
elatiivi koettelemuksesta koettelemuksista
illatiivi koettelemukseen koettelemuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi koettelemuksella koettelemuksilla
ablatiivi koettelemukselta koettelemuksilta
allatiivi koettelemukselle koettelemuksille
Muut
essiivi koettelemuksena koettelemuksina
translatiivi koettelemukseksi koettelemuksiksi
abessiivi koettelemuksetta koettelemuksitta
instruktiivi koettelemuksin
komitatiivi koettelemuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39