kloppima

Viro

Substantiivi

kloppima (inf. kloppima, yks.3. klopib)

1. tampata, hakata; vatkata

   klopib klopitsaga vaipa kloppimispuul – tamppaa mattopiiskalla mattoa tamppaustelineellä

   munavalget kloppida – vatkata munanvalkuaisia

2. mukiloida; kolhia

   Joodik hakkas vastast kloppima. – Juoppo alkoi mukiloida vastustajaansa.

   Kui puuvili vedamisel kloppida saab, läheb ta kergesti mädanema. – Jos hedelmät kuljetuksessa kolhiintuvat, ne rupeavat helposti mätänemään.

3. jyskyttää

Liittyvät sanat

• klopits