klintti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

klintti (5-C)

  1. (geologia) jyrkkä rantatörmä, joka on syntynyt kun veden alta kuluttama kallio on romahtanut

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi klintti klintit
genetiivi klintin klinttien
(klinttein)
partitiivi klinttiä klinttejä
akkusatiivi klintti;
klintin
klintit
sisäpaikallissijat
inessiivi klintissä klinteissä
elatiivi klintistä klinteistä
illatiivi klinttiin klintteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi klintillä klinteillä
ablatiivi klintiltä klinteiltä
allatiivi klintille klinteille
muut sijamuodot
essiivi klinttinä klintteinä
translatiivi klintiksi klinteiksi
abessiivi klintittä klinteittä
instruktiivi klintein
komitatiivi klintteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo klinti-
vahva vartalo klintti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]