klingelten

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

klingelten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä klingeln
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä klingeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä klingeln
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä klingeln