klausuuli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

klausuuli (5)[1]

  1. (oikeustiede) sopimuksen pykälä, joka ehtona lisää tai rajoittaa jotain
    Lainasopimuksessa oli klausuuli lainan koron nousemisesta sopimuksessa sovitun rajan ylittyessä.
    Klausuulit voivat olla sopimuksessa ehtoina senhetkisen tilanteen huonontumisen varalle.
  2. (epämuodollinen) reunahuomautus; asiakirjaan tai muuhun tekstiin lisätty kommentti, joka voi olla luonteeltaan ehtomainen tai esimerkiksi pelkästään selventävä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈklɑu̯suːli/
  • tavutus: klau‧suu‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi klausuuli klausuulit
genetiivi klausuulin klausuulien
(klausuulein)
partitiivi klausuulia klausuuleja
akkusatiivi klausuuli;
klausuulin
klausuulit
sisäpaikallissijat
inessiivi klausuulissa klausuuleissa
elatiivi klausuulista klausuuleista
illatiivi klausuuliin klausuuleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi klausuulilla klausuuleilla
ablatiivi klausuulilta klausuuleilta
allatiivi klausuulille klausuuleille
muut sijamuodot
essiivi klausuulina klausuuleina
translatiivi klausuuliksi klausuuleiksi
abessiivi klausuulitta klausuuleitta
instruktiivi klausuulein
komitatiivi klausuuleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo klausuuli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lakkoklausuuli

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5