klaava
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]klaava (9)
- metallirahan arvopuoli, vastakohta kruuna
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈklɑːʋɑ/
- tavutus: klaa‧va
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | klaava | klaavat |
| genetiivi | klaavan | klaavojen (klaavain) |
| partitiivi | klaavaa | klaavoja |
| akkusatiivi | klaava; klaavan |
klaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | klaavassa | klaavoissa |
| elatiivi | klaavasta | klaavoista |
| illatiivi | klaavaan | klaavoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | klaavalla | klaavoilla |
| ablatiivi | klaavalta | klaavoilta |
| allatiivi | klaavalle | klaavoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | klaavana | klaavoina |
| translatiivi | klaavaksi | klaavoiksi |
| abessiivi | klaavatta | klaavoitta |
| instruktiivi | – | klaavoin |
| komitatiivi | – | klaavoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | klaava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Ruotsin sanasta klave.[1]
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- klaava Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja