kiusoitteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiusoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä kiusoitella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiusoitteleminen | kiusoittelemiset |
| genetiivi | kiusoittelemisen | kiusoittelemisten kiusoittelemisien |
| partitiivi | kiusoittelemista | kiusoittelemisia |
| akkusatiivi | kiusoitteleminen; kiusoittelemisen |
kiusoittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiusoittelemisessa | kiusoittelemisissa |
| elatiivi | kiusoittelemisesta | kiusoittelemisista |
| illatiivi | kiusoittelemiseen | kiusoittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiusoittelemisella | kiusoittelemisilla |
| ablatiivi | kiusoittelemiselta | kiusoittelemisilta |
| allatiivi | kiusoittelemiselle | kiusoittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiusoittelemisena (kiusoittelemisna) |
kiusoittelemisina |
| translatiivi | kiusoittelemiseksi | kiusoittelemisiksi |
| abessiivi | kiusoittelemisetta | kiusoittelemisitta |
| instruktiivi | – | kiusoittelemisin |
| komitatiivi | – | kiusoittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiusoittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiusoittelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kiusoitella ((vahva) vokaalivartalo kiusoittele-) + johdin -minen