kitkutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kitkutus (39)

  1. kitkuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkit̪kut̪us/
  • tavutus: kit‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kitkutus kitkutukset
genetiivi kitkutuksen kitkutusten
kitkutuksien
partitiivi kitkutusta kitkutuksia
akkusatiivi kitkutus;
kitkutuksen
kitkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kitkutuksessa kitkutuksissa
elatiivi kitkutuksesta kitkutuksista
illatiivi kitkutukseen kitkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kitkutuksella kitkutuksilla
ablatiivi kitkutukselta kitkutuksilta
allatiivi kitkutukselle kitkutuksille
muut sijamuodot
essiivi kitkutuksena kitkutuksina
translatiivi kitkutukseksi kitkutuksiksi
abessiivi kitkutuksetta kitkutuksitta
instruktiivi kitkutuksin
komitatiivi kitkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kitkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kitkutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kitkuttaa (kitkut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]