kirpeytyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kirpeytyminen (38)
- teonnimi verbistä kirpeytyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirpeytyminen | kirpeytymiset |
| genetiivi | kirpeytymisen | kirpeytymisten kirpeytymisien |
| partitiivi | kirpeytymistä | kirpeytymisiä |
| akkusatiivi | kirpeytyminen; kirpeytymisen |
kirpeytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirpeytymisessä | kirpeytymisissä |
| elatiivi | kirpeytymisestä | kirpeytymisistä |
| illatiivi | kirpeytymiseen | kirpeytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirpeytymisellä | kirpeytymisillä |
| ablatiivi | kirpeytymiseltä | kirpeytymisiltä |
| allatiivi | kirpeytymiselle | kirpeytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirpeytymisenä (kirpeytymisnä) |
kirpeytymisinä |
| translatiivi | kirpeytymiseksi | kirpeytymisiksi |
| abessiivi | kirpeytymisettä | kirpeytymisittä |
| instruktiivi | – | kirpeytymisin |
| komitatiivi | – | kirpeytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirpeytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kirpeytymis- | |