kiroaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiroaminen (38)
- teonnimi verbistä kirota
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiroaminen | kiroamiset |
| genetiivi | kiroamisen | kiroamisten kiroamisien |
| partitiivi | kiroamista | kiroamisia |
| akkusatiivi | kiroaminen; kiroamisen |
kiroamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiroamisessa | kiroamisissa |
| elatiivi | kiroamisesta | kiroamisista |
| illatiivi | kiroamiseen | kiroamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiroamisella | kiroamisilla |
| ablatiivi | kiroamiselta | kiroamisilta |
| allatiivi | kiroamiselle | kiroamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiroamisena (kiroamisna) |
kiroamisina |
| translatiivi | kiroamiseksi | kiroamisiksi |
| abessiivi | kiroamisetta | kiroamisitta |
| instruktiivi | – | kiroamisin |
| komitatiivi | – | kiroamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiroamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiroamis- | |