kirjelakka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kirjelakka (9-A)[1]

  1. kirjeen sinetöintiin käytettävä lakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkirjeˣˌlɑkːɑ/
  • tavutus: kir‧je‧lak‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirjelakka kirjelakat
genetiivi kirjelakan kirjelakkojen
(kirjelakkain)
partitiivi kirjelakkaa kirjelakkoja
akkusatiivi kirjelakka;
kirjelakan
kirjelakat
sisäpaikallissijat
inessiivi kirjelakassa kirjelakoissa
elatiivi kirjelakasta kirjelakoista
illatiivi kirjelakkaan kirjelakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirjelakalla kirjelakoilla
ablatiivi kirjelakalta kirjelakoilta
allatiivi kirjelakalle kirjelakoille
muut sijamuodot
essiivi kirjelakkana kirjelakkoina
translatiivi kirjelakaksi kirjelakoiksi
abessiivi kirjelakatta kirjelakoitta
instruktiivi kirjelakoin
komitatiivi kirjelakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kirjelaka-
vahva vartalo kirjelakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A