kirjanpito

Suomi

Kirjanpito

Substantiivi

kirjanpito (1-F)

1. (liiketaloustiede) yrityksen tai muun yhteisön taloudellisen toiminnan ja tilan kirjaaminen yksittäisen liiketapahtuman tarkkuudella; voidaan ajatella taloushallinnon tuottamana palveluna, mutta yrittäjä voi tehdä sen itse

   Yritys päätti ulkoistaa kirjanpidon tekemisen.

2. (liiketaloustiede) säilytetyt kirjanpitoon liittyvät tositteet ja muut dokumentit

   Rikkoutunut kovalevy tuhosi kunnan kirjanpidon.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirjɑnˌpit̪o/
• tavutus: kir‧jan‧pi‧to

Etymologia

• yhdyssana osista kirja (genetiivi) ja pito

Käännökset

1. liiketapahtumien rekisteröinti

englanti: bookkeeping, accounting espanja: contabilidad

ruotsi: bokföring viro: raamatupidamine

Liittyvät sanat

• journaali
• kirja
• kirjanpidollinen, kirjanpidollisesti

• laskentaosasto
• laskentatoimi
• liikevaihto
• päiväkirja
• pääkirja
• taloushallinto
• tase
• tili
• tilikirja
• tilitoimisto
• tilintarkastus
• tuloslaskelma
• tilitoimisto
• tosite

Yhdyssanat

kirjanpitoarvo, kirjanpitoasetus, kirjanpitojärjestelmä, kirjanpitokausi, kirjanpitokirja, kirjanpitolaki, kirjanpitorikos, kirjanpitotila, kirjanpitovelvollinen, kirjanpitovelvollisuus, kirjanpitovihko, kirjanpitovuosi, kirjanpitäjä, maatalouskirjanpito, varastokirjanpito, väestökirjanpito

Aiheesta muualla

• kirjanpito Kielitoimiston sanakirjassa