kirittäjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kirittäjä (10)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkirit̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: ki‧rit‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirittäjä | kirittäjät |
| genetiivi | kirittäjän | kirittäjien (kirittäjäin) |
| partitiivi | kirittäjää | kirittäjiä |
| akkusatiivi | kirittäjä; kirittäjän |
kirittäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirittäjässä | kirittäjissä |
| elatiivi | kirittäjästä | kirittäjistä |
| illatiivi | kirittäjään | kirittäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirittäjällä | kirittäjillä |
| ablatiivi | kirittäjältä | kirittäjiltä |
| allatiivi | kirittäjälle | kirittäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirittäjänä | kirittäjinä |
| translatiivi | kirittäjäksi | kirittäjiksi |
| abessiivi | kirittäjättä | kirittäjittä |
| instruktiivi | – | kirittäjin |
| komitatiivi | – | kirittäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirittäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kirittäjä Kielitoimiston sanakirjassa