kiramo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiramo (2)

  1. eräänlainen tukkien nostolaite

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkirɑmo/
  • tavutus: ki‧ra‧mo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiramo kiramot
genetiivi kiramon kiramojen
kiramoiden
kiramoitten
partitiivi kiramoa kiramoita
kiramoja
akkusatiivi kiramo;
kiramon
kiramot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiramossa kiramoissa
elatiivi kiramosta kiramoista
illatiivi kiramoon kiramoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiramolla kiramoilla
ablatiivi kiramolta kiramoilta
allatiivi kiramolle kiramoille
muut sijamuodot
essiivi kiramona kiramoina
translatiivi kiramoksi kiramoiksi
abessiivi kiramotta kiramoitta
instruktiivi kiramoin
komitatiivi kiramoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiramo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]