kipuilu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kipuilu (2)
- kipuileminen
- kärsiminen jostakin asiasta, usein jostakin jota ei suostu hyväksymään
- talouden kipuilu
- Keskustan (puolue) kipuilu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kipuilu | kipuilut |
genetiivi | kipuilun | kipuilujen kipuiluiden kipuiluitten |
partitiivi | kipuilua | kipuiluita kipuiluja |
akkusatiivi | kipuilu; kipuilun |
kipuilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kipuilussa | kipuiluissa |
elatiivi | kipuilusta | kipuiluista |
illatiivi | kipuiluun | kipuiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kipuilulla | kipuiluilla |
ablatiivi | kipuilulta | kipuiluilta |
allatiivi | kipuilulle | kipuiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kipuiluna | kipuiluina |
translatiivi | kipuiluksi | kipuiluiksi |
abessiivi | kipuilutta | kipuiluitta |
instruktiivi | – | kipuiluin |
komitatiivi | – | kipuiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kipuilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kipuilla (kipuil- + -u)
Käännökset[muokkaa]
1. kipuileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |