kipeytyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kipeytyminen (38)
- teonnimi verbistä kipeytyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kipeytyminen | kipeytymiset |
| genetiivi | kipeytymisen | kipeytymisten kipeytymisien |
| partitiivi | kipeytymistä | kipeytymisiä |
| akkusatiivi | kipeytyminen; kipeytymisen |
kipeytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kipeytymisessä | kipeytymisissä |
| elatiivi | kipeytymisestä | kipeytymisistä |
| illatiivi | kipeytymiseen | kipeytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kipeytymisellä | kipeytymisillä |
| ablatiivi | kipeytymiseltä | kipeytymisiltä |
| allatiivi | kipeytymiselle | kipeytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kipeytymisenä (kipeytymisnä) |
kipeytymisinä |
| translatiivi | kipeytymiseksi | kipeytymisiksi |
| abessiivi | kipeytymisettä | kipeytymisittä |
| instruktiivi | – | kipeytymisin |
| komitatiivi | – | kipeytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kipeytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kipeytymis- | |