kinkku

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kinkku (1-A) (monikko kinkut)

Wikipedia
Katso artikkeli Kinkku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Kinkun leikkauskuva
Kokonaisena paistettu kinkku neilikoilla maustettuna
  1. sian reisi, lonkka- ja kinnernivelen välinen osa
    Kinkun luu poistetaan usein teurastuksen yhteydessä.
    Suuret kinkut leikataan takakoivesta, pienet etukoivesta.
    Söimme jouluna mummon paistamaa kinkkua.
  2. (slangia) tyttö tai nainen
    Kato mikä komee kinkku tuolla menee!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟iŋkːu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kinkku kinkut
genetiivi kinkun kinkkujen
partitiivi kinkkua kinkkuja
akkusatiivi kinkku; kinkun kinkut
sisäpaikallissijat
inessiivi kinkussa kinkuissa
elatiivi kinkusta kinkuista
illatiivi kinkkuun kinkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kinkulla kinkuilla
ablatiivi kinkulta kinkuilta
allatiivi kinkulle kinkuille
muut sijamuodot
essiivi kinkkuna kinkkuina
translatiivi kinkuksi kinkuiksi
abessiivi kinkutta kinkuitta
instruktiivi kinkuin
komitatiivi kinkkuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

joulukinkku, keittokinkku, kinkkufilee, kinkkukiusaus, kinkkuleike, kinkkumakkara, kinkkumunakas, kinkkupala, kinkkupizza, kinkkusalaatti, kinkkusämpylä, kinkkuviipale, kinkkuvoileipä, kinkunpala, lumikinkku, palvikinkku, parmankinkku, savukinkku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kinkku Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]