kimmota

Suomi

Verbi

kimmota (74-H) (taivutus[luo])

1. osua johonkin, johon osuessa kulkurata taittuu

   luoti kimposi kypärästä

   kiekko kimposi laidasta

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimːot̪ɑˣ/
• tavutus: kim‧mo‧ta

Käännökset

1. kulkurata taittuu

englanti: rebound, (ammuksesta) ricochet

ranska: rebondir, rebondir, ricocher

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kimmoke, kimpoaminen

Aiheesta muualla

• kimmota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kimmota

1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kimmottaa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kimmottaa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kimmottaa