kimmastus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kimmastus (39)
- kimmastuminen tila; kimmastuneisuus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkimːɑst̪us/
- tavutus: kim‧mas‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kimmastus | kimmastukset |
genetiivi | kimmastuksen | kimmastusten kimmastuksien |
partitiivi | kimmastusta | kimmastuksia |
akkusatiivi | kimmastus; kimmastuksen |
kimmastukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kimmastuksessa | kimmastuksissa |
elatiivi | kimmastuksesta | kimmastuksista |
illatiivi | kimmastukseen | kimmastuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kimmastuksella | kimmastuksilla |
ablatiivi | kimmastukselta | kimmastuksilta |
allatiivi | kimmastukselle | kimmastuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kimmastuksena | kimmastuksina |
translatiivi | kimmastukseksi | kimmastuksiksi |
abessiivi | kimmastuksetta | kimmastuksitta |
instruktiivi | – | kimmastuksin |
komitatiivi | – | kimmastuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kimmastukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kimmastus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kimmastua (kimmastu- + -s)
Käännökset[muokkaa]
1. kimmastuminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kimmastus Kielitoimiston sanakirjassa