kimmastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kimmastus (39)

  1. kimmastuminen tila; kimmastuneisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkimːɑst̪us/
  • tavutus: kim‧mas‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kimmastus kimmastukset
genetiivi kimmastuksen kimmastusten
kimmastuksien
partitiivi kimmastusta kimmastuksia
akkusatiivi kimmastus;
kimmastuksen
kimmastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kimmastuksessa kimmastuksissa
elatiivi kimmastuksesta kimmastuksista
illatiivi kimmastukseen kimmastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kimmastuksella kimmastuksilla
ablatiivi kimmastukselta kimmastuksilta
allatiivi kimmastukselle kimmastuksille
muut sijamuodot
essiivi kimmastuksena kimmastuksina
translatiivi kimmastukseksi kimmastuksiksi
abessiivi kimmastuksetta kimmastuksitta
instruktiivi kimmastuksin
komitatiivi kimmastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kimmastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kimmastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kimmastua (kimmastu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]