kimmastua

Suomi

Verbi

kimmastua (52) (taivutus[luo])

1. rinnakkaismuoto sanasta kimmahtaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimːɑsˌt̪uɑˣ/
• tavutus: kim‧mas‧tu‧a

Etymologia

• momentaanimuoto verbistä kimpaantua

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kimmastuminen, kimmastus

Aiheesta muualla

• kimmastua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 635, 959, 988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa