kilttiys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kilttiys (40)[1]

  1. se, että on kiltti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkilt̪ːiys/ tai /ˈkilt̪ːiy̯s/
  • tavutus: kilt‧ti‧ys / kilt‧tiys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kilttiys kilttiydet
genetiivi kilttiyden kilttiyksien
partitiivi kilttiyttä kilttiyksiä
akkusatiivi kilttiys;
kilttiyden
kilttiydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kilttiydessä kilttiyksissä
elatiivi kilttiydestä kilttiyksistä
illatiivi kilttiyteen kilttiyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kilttiydellä kilttiyksillä
ablatiivi kilttiydeltä kilttiyksiltä
allatiivi kilttiydelle kilttiyksille
muut sijamuodot
essiivi kilttiytenä kilttiyksinä
translatiivi kilttiydeksi kilttiyksiksi
abessiivi kilttiydettä kilttiyksittä
instruktiivi kilttiyksin
komitatiivi kilttiyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kilttiyde-
vahva vartalo kilttiyte-
konsonantti-
vartalo
kilttiyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan kiltti vartalosta kiltti- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40