kilpirusto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kilpirusto (1)
- kahdesta yhteenkasvaneesta levymäisestä puoliskosta muodostunut ihmisen kurkunpäätä tukevista rustoista suurin; sen tarkoitus on suojata kurkunpäätä iskuilta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkilpiˌrust̪o/
- tavutus: kil‧pi‧rus‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kilpirusto | kilpirustot |
| genetiivi | kilpiruston | kilpirustojen |
| partitiivi | kilpirustoa | kilpirustoja |
| akkusatiivi | kilpirusto; kilpiruston |
kilpirustot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kilpirustossa | kilpirustoissa |
| elatiivi | kilpirustosta | kilpirustoista |
| illatiivi | kilpirustoon | kilpirustoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kilpirustolla | kilpirustoilla |
| ablatiivi | kilpirustolta | kilpirustoilta |
| allatiivi | kilpirustolle | kilpirustoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kilpirustona | kilpirustoina |
| translatiivi | kilpirustoksi | kilpirustoiksi |
| abessiivi | kilpirustotta | kilpirustoitta |
| instruktiivi | – | kilpirustoin |
| komitatiivi | – | kilpirustoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kilpirusto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kahdesta yhteenkasvaneesta levymäisestä puoliskosta muodostunut ihmisen kurkunpäätä tukeva rusto
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kilpirusto Kielitoimiston sanakirjassa
- kilpirusto Tieteen termipankissa