kilkutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kilkutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkilkut̪us/
- tavutus: kil‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kilkutus | kilkutukset |
genetiivi | kilkutuksen | kilkutusten kilkutuksien |
partitiivi | kilkutusta | kilkutuksia |
akkusatiivi | kilkutus; kilkutuksen |
kilkutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kilkutuksessa | kilkutuksissa |
elatiivi | kilkutuksesta | kilkutuksista |
illatiivi | kilkutukseen | kilkutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kilkutuksella | kilkutuksilla |
ablatiivi | kilkutukselta | kilkutuksilta |
allatiivi | kilkutukselle | kilkutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kilkutuksena | kilkutuksina |
translatiivi | kilkutukseksi | kilkutuksiksi |
abessiivi | kilkutuksetta | kilkutuksitta |
instruktiivi | – | kilkutuksin |
komitatiivi | – | kilkutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kilkutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kilkutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kilkuttaa (kilkut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kilkuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kilkutus Kielitoimiston sanakirjassa