kilkutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kilkutus (39)

  1. kilkuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkilkut̪us/
  • tavutus: kil‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kilkutus kilkutukset
genetiivi kilkutuksen kilkutusten
kilkutuksien
partitiivi kilkutusta kilkutuksia
akkusatiivi kilkutus;
kilkutuksen
kilkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kilkutuksessa kilkutuksissa
elatiivi kilkutuksesta kilkutuksista
illatiivi kilkutukseen kilkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kilkutuksella kilkutuksilla
ablatiivi kilkutukselta kilkutuksilta
allatiivi kilkutukselle kilkutuksille
muut sijamuodot
essiivi kilkutuksena kilkutuksina
translatiivi kilkutukseksi kilkutuksiksi
abessiivi kilkutuksetta kilkutuksitta
instruktiivi kilkutuksin
komitatiivi kilkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kilkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kilkutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kilkuttaa (kilkut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]